Teetä ja terapiaa #3 - Rakentava riitely
Riita voi alkaa tiskikoneen täytöstä, mutta harvoin se on tiskeistä kiinni. Terapeutit Linda Larsen ja Minna Ahmonsaari puhuvat riitelystä vastaanoton ja oman elämän kautta, ja siitä, miksi huutaminen saa toisen kuulemaan vähemmän.
Mental Health Club, Teetä ja terapiaa -podcast · · 6 min
Astiat on taas laitettu koneeseen väärin. Olet sanonut siitä ennenkin, ja nyt sanot uudestaan, vähän kovempaa. Puolen tunnin päästä riidellään jo siitä, huomaako tässä kodissa kukaan ketään. Tällaisista riidoista puhutaan Teetä ja terapiaa -podcastin kolmannessa jaksossa.
Jaksossa
Linda Larsen, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti ja Ihminen tavattavissa -terapeutti. Yksilö- ja pariterapiaa Helsingissä.
Minna Ahmonsaari, sairaanhoitaja (AMK) ja psykoterapeuttikoulutettava, Mielen saari.
Miksi pienestä asiasta tulee iso riita?
Tiskikone-esimerkki on Lindan. Kun samasta asiasta on huomauttanut monta kertaa, voi herätä kokemus, ettei itseä arvosteta.
”Jos ihmiset riitelevät koko ajan pikkuasioista, niin siellä taustalla on syvempi kokemus esimerkiksi siitä, ettei tule nähdyksi tai ettei saa parisuhteesta sitä, mitä oikeasti tarvitsee. Kohtaamattomuus näkyy semmoisena nalkuttamisena.”
Kun samoista pikkuasioista riidellään yhä uudestaan, Lindan mielestä on hyvä kysyä itseltään, mitä oikeastaan tarvitsee toiselta. Onko sitä mahdollista saada? Liittyykö tarve omaan lapsuuteen? Kuka on vastuussa siitä, että se täyttyy?
Pienestä tulee iso riita myös siksi, että asioita on kertynyt paljon. Joskus riidellään koko päivä, eikä kukaan enää muista, mistä riita alkoi, ja mukaan tulevat anopit ja kaikki vanhat pettymykset. Kiihtyneenä ihminen ei Lindan mukaan pysty käsittelemään noin isoja kokonaisuuksia. Siksi hänen sääntönsä on yksi asia kerrallaan.
Riitaan voi vaikuttaa myös väsymys tai nälkä. Minna huomaa itse olevansa alttiimpi riidoille, kun on hyvin väsynyt. Silloin pienikin asia ärsyttää, ja sanomisesta tulee nalkuttamista. Lindan vinkki on pysähtyä, ennen kuin alkaa huutaa, ja kysyä itseltään, onko syönyt, nukkunut ja liikkunut. Sen jälkeen voi käydä vaikka jääkaapilla syömässä porkkanan. Hänen mukaansa turhilta riidoilta välttyy aika usein, kun huolehtii omista tarpeistaan. Kun pitää huolta verensokeristaan, asiat sujuvat Minnan mukaan helpommin läheisten kanssa ja töissäkin.
Ennen seuraavaa huomautusta voi Minnan mukaan miettiä, onko asia sellainen, josta täytyy sanoa yhä uudestaan. Toisen tavan voi joskus hyväksyä, tai jos se häiritsee, asian voi tehdä itse toisella tavalla. Voi myös ottaa itse enemmän vastuuta vaikka tiskikoneen täyttämisestä ja antaa toisen hoitaa jotain, mikä on hänelle mieluisaa ja helppoa.
Riidassa ihminen palaa helposti siihen, mitä on lapsena oppinut. Linda kertoo esimerkin: jos vanhempi huusi aina ja se oli pelottavaa, aikuisena voi riidan tullen vetäytyä ja piiloutua. Läheisissä suhteissa voi Minnan mukaan herätä sama turvattomuuden tunne, joka on tuttu lapsuudesta. Riidan hetkellä yksi korottaa ääntään ja toinen vetäytyy. Joku huomauttaa samasta asiasta toistuvasti, kunnes se kuulostaa nalkutukselta. Lapsuuden kokemusten vaikutuksesta parisuhteeseen voit lukea lisää artikkelista Sisäinen turva, varhaiset kiintymyssuhteet ja parisuhdedynamiikka.
Omaa tunnetta on Lindan mukaan hyvä pohtia: onko oikeasti vihainen, vai onko vihan taustalla jokin haavoittuvampi tunne, esimerkiksi suru? Toisen tunne taas kannattaa Minnan mielestä erottaa omasta. Usein ärsyttää se, mitä toisen tunne herättää itsessä. Jos toinen kritisoi suutuspäissään, itsessä voi nousta syyllisyyttä, jota ei halua tuntea, ja silloin alkaa helposti syyttää takaisin.
Miten riidassa voi tulla kuulluksi?
Se, jolle huudetaan, kuulee Lindan mukaan lähinnä huudon, eikä viesti yleensä mene perille. Minna käyttää tähän sanontaa: mitä enemmän toinen huutaa, sitä vähemmän se toinen kuulee. Asiansa voisi hänestä mieluummin vaikka kuiskata.
Linda käyttää pariskuntien kanssa munakelloa, nykyään yleensä puhelimen ajastinta. Siihen laitetaan vaikka viisi minuuttia, jonka ajan toinen puhuu ja toinen kuuntelee, ja sitten vaihdetaan. Kun saa sanoa asiansa loppuun, kiihtymys yleensä laskee, eikä huutamiseen ole samaa tarvetta. Harjoitus sopii Lindan mielestä myös ystäville sekä vanhemmalle ja lapselle.
Kuunteleminen voi olla todella vaikeaa, ja Linda tietää sen omasta kokemuksestaan. Kuunnellessa miettii helposti koko ajan, miten kumoaa toisen sanat ja mitä vastaa. Kun tehtävä on vain kuunnella, syntyy ymmärrystä, ja yhteys voi jopa syventyä riidan kautta. Minna kertoo harjoituksen syvemmästä muodosta, jossa kuuntelija toistaa, mitä toinen sanoi, esimerkiksi: sä koit, että se oli väärin, että mä jätin kaikki levälleen.
Toinen keino on puhua omasta kokemuksestaan. Syytös kuulostaa usein tältä: sä jätät aina kengät likaisina tuohon tai sä et tyhjennä tiskikonetta. Lindan esimerkki on eri tilanteesta: kun sä et vastaa mun viesteihin, mulla nousee suru tai pelko, että sä oot hylkäämässä mua. Sellaisen viestin toinen pystyy ottamaan vastaan vähän paremmin.
Riidan voi myös keskeyttää ja lähteä vaikka lenkille.
”Siinä on tosi hyvä muistaa sanoa toiselle: hei, nyt mä tarviin tauon, mä en oo hylkäämässä sua, palataan tähän vaikka tunnin kuluttua. Yleensä se toinen jää sinne vähän puolipaniikkiin, että hei, meillä oli tää riita ja sitten toi lähti, ja se voi olla vähän pelottavaa.”
Minna lisää, että hylätyksi tulemisen tunne voi itsessään olla yksi syy riitoihin, ja sekin kannattaa sanoa ääneen. Kun molemmat huutavat ja raivoavat, toisen sanoista pystyy hänen mukaansa ottamaan vastaan hyvin vähän tai ei mitään. Silloin on hyvä poistua, ja siitä voi sopia etukäteen.
Linda muistuttaa, ettei uusien tapojen tarvitse onnistua heti täydellisesti. Riitelytavat ovat peräisin menneiltä vuosilta ja lapsuudesta, ja muutos vaatii harjoittelua ja monta ”nyt mokasin” -hetkeä. Hänen mielestään suhteesta kertoo riitojen määrää enemmän se, miten riidellään ja miten riidan jälkeen palataan yhteen korjaamaan sitä, mikä meni rikki.
Milloin riitely on liian repivää?
Edellä kuvatut keinot sopivat riitoihin, joissa kumpikin on turvassa. Fyysiseen turvattomuuteen pitää Lindan mukaan puuttua heti, sillä fyysinen turva on hänelle ykkösprioriteetti. Henkinen väkivalta ymmärretään Minnan mukaan usein vain äärimmäiseksi alistamiseksi, vaikka jo toisen nimittely on väkivaltaa. Linda mainitsee mykkäkoulun, joka on hänen mukaansa aika yleinen, ja Minna kutsuu sitä vallankäytöksi.
Jos suhteessa on väkivaltaa tai pelkäät kumppaniasi, apua saa Nollalinjasta numerosta 116 016 (maksuton, auki ympäri vuorokauden). Hätätilanteessa soita 112.
Erolla uhkaaminen on Minnan mielestä todella hajottavaa. Linda ymmärtää, että riidan hetkellä voi tuntua siltä, että haluaa erota. Riita on kuitenkin voinut alkaa esimerkiksi kokemuksesta, ettei tule kuulluksi, ja uhkauksen jälkeen siitä ei enää puhuta.
”Fokus menee siihen, että onko tämä parisuhde enää, pystyykö säilyttämään tätä yhteyttä. Se on ihan eri aihe, ja se luo vain sitä turvattomuutta. Me ei päästä käsittelemään niitä oikeita syitä, jos aina lähtee se erolla uhkaaminen.”
Jakson lopussa muistutetaan, että ammattilaisetkin ovat ihmisiä: kotona riidellään, mutta sopimaankin ollaan aika hyviä.
Teetä ja terapiaa on Mental Health Clubin podcast, jossa terapeutit puhuvat vapaasti työstä ja ihan kaikesta. Kuuntele koko jakso Spotifysta tai katso se YouTubesta. Laita kanava tilaukseen. Let's spill the tea.
Edellinen jakso: Teetä ja terapiaa #2 - Sosiaaliset pelot.
Seuraa Teetä ja terapiaa -podcastia Spotifyssa
Tilaa Mental Health Clubin kanava YouTubessa
Kysymyksiä riitelystä
Onko paljon riitelevä suhde huono suhde?
Ei välttämättä. Linda Larsen ei arvioisi suhdetta sen perusteella, riidelläänkö siinä paljon. Hänen mukaansa enemmän merkitsee se, miten riidellään ja miten riidan jälkeen sovitaan. Ristiriita kertoo yleensä siitä, että tarpeet tai arvot ovat erilaiset tai että jonkun raja on ylitetty. Linda pitää suhteen testinä sitä, kestääkö se erimielisyyden: ollaan eri mieltä, ja silti ollaan yhdessä.
Miten riidellä rakentavasti?
Linda Larsen ja Minna Ahmonsaari kertovat jaksossa muutamasta keinosta. Riidassa käsitellään yksi asia kerrallaan, ja kumpikin puhuu omasta kokemuksestaan syyttelyn sijaan. Puheenvuorot voi jakaa ajastimella, jolloin toinen puhuu vaikka viisi minuuttia ja toinen kuuntelee. Tauon voi ottaa, kun samalla kertoo, ettei ole hylkäämässä toista ja että asiaan palataan. Ennen kuin alkaa huutaa, voi tarkistaa, onko syönyt ja nukkunut. Keinot sopivat riitoihin, joissa kumpikin on turvassa.
Kuinka pitkä pariterapia on?
Se riippuu siitä, miksi pari hakeutuu terapiaan. Usein ero on jo mielessä, ja silloin Linda Larsenin tavoite on, että pari pääsee päätökseen, oli se ero tai yhdessä jatkaminen. Jos pari päätyy eroon, prosessi on aika lyhyt. Lindan kokemuksen mukaan päätöksen on silloin yleensä jo tehnyt toinen puolisoista, ja jätetyksi tullut jatkaa usein hänen asiakkaanaan yksilöterapiassa jonkin aikaa. Jos pari päättää jatkaa yhdessä, prosessi on yleensä vähän pidempi, koska silloin korjataan sitä, mikä tilanteeseen johti. Pareille, jotka tulevat opettelemaan riitelytaitoja, Lindan karkea arvio on 5–30 käyntiä, ja osa käy välillä katsomassa, missä mennään.