Trauma ei ole vain mielessä - näin se muokkaa kehoa ja aivoja
Näkökulmia traumatisoitumisen fysiologiaan
Maija Koskinen, traumapsykoterapeutti
Kun käytämme sanaa trauma, emme tarkoita itse tapahtumaa, joka mahdollisesti traumatisoi ihmistä, vaan sitä, miten tämä traumaattinen tapahtuma on vaikuttanut häneen. Kaikki ihmiset, jotka kokevat jotain traumaattista tai sietämätöntä, eivät traumatisoidu. Traumatisoitumiseen vaikuttavat tapahtuman laadun lisäksi ihmisen subjektiiviset ominaisuudet, kuten psyykkinen suorituskyky tai haavoittuvuus. Se, että jää traumaattisen tilanteen kohdatessa yksin ilman toisten ihmisten tukea, altistaa traumatisoitumiselle.
Tutkimuksilla on pystytty osoittamaan, että psyykkinen trauma aiheuttaa ihmiskeholle fysiologisia muutoksia, kuten lisääntynyttä stressihormonien tuotantoa, vahinkoja tietyissä aivo-alueissa sekä muutoksia aivojen hälytysjärjestelmässä. Näiden fysiologisten muutosten vuoksi ihminen on virittynyt havaitsemaan ympäristössään vaaroja eikä välttämättä pysty tasaiseen, rentoutuneeseen elämään. Aivot ovat kuitenkin plastisia - tämä mahdollistaa sen, että traumatisoituneen ihmisen on mahdollista saada harjoittelun ja oikeanlaisen tuen avulla kokemusta turvasta.
Aivomme sisältävät miljardeja signaaleja kuljettavia hermosoluja ja kykenevät käsittelemään suuren määrän tietoa nopeasti. Kokemamme haitalliset kokemukset muokkaavat myös aivojamme. Kolmiaivomallissa aivot jaotellaan kolmeen osaan, joiden toiminta perustuu tiiviiseen yhteistyöhön, mutta jossa jokaisella aivoalueella on oma tapansa käsitellä informaatiota. Aivoalueiden toiminta perustuu kokemuksiin, joita kehittyvät aivomme ovat kohdanneet eikä aivoalueiden välinen yhteistyö ole aina täysin synkronoitua.
Lisa Feldman Barrett (2023) haastaa kolmiaivomallin ja tuo esille kehittyneemmän teorian ihmisaivoista. Aivojen tärkein tehtävä on säädellä elimistön erilaisia tehtäviä eli huolehtia allostaasista. Allostaasilla tarkoitetaan tarpeiden ennakoimista, eli elimistön tarpeita huomioidaan jo etukäteen, ennen kuin ne edes ilmenevät. Ihmisaivojen koko on evoluution myötä kasvanut ja aivojen koon kasvaessa ne myös järjestäytyvät uudelleen. Kolmiaivomallissa taas ajatellaan aivojen olevan kerrostuneet. Feldman Barrettin mukaan ihmisellä ei ole liskoaivoja eikä tunteet ja järki asu eri aivojen osassa. Sen sijaan aivot ovat verkosto, joka koostuu miljardeista hermosoluista jotka ovat jatkuvasti yhteydessä toisiinsa - eivät kuitenkaan jokainen hermosolu toiseen vaan taloudellisesti aivojen resurssit huomioiden ja ympäristön viestejä havainnoiden. Ne hermoverkot, joita käytetään, vahvistuvat ja ne, joiden välillä impulssit eivät kulje, heikkenevät.
Altistuminen pitkäaikaiselle turvattomuudelle ja hengenvaaralle saa aivojen puolustusjärjestelmän syrjäyttämään muiden aivoalueiden toiminnan. Aivot asettuvat puolustusasemiin ja aivoalueet, jotka vastaavat loogisesta ajattelusta, sammuvat. Keho pyrkii jatkuvaan homeostasiaan eli tasapainoon. Normaalissa tilanteessa stressaavan tapahtuman jälkeen keho palautuu takaisin tasapainoon. Pitkäaikainen altistuminen traumaattisille asioille saa kehon tasapainon häiriintymään ja saa aikaan epätasapainon. Tämä pitkäkestoiselle traumalle altistuminen aikaansaa epätasapainon ja altistaa kehomme uupumukselle sekä erilaisille sairauksille, kuten autoimmuunisairauksille. Se vaikuttaa myös oppimiskykyyn, fyysiseen ja psyykkiseen kasvuun sekä palautumiseen. Pitkäaikaisen stressin ja lapsuuden aikaisten haitallisten kokemusten on todettu lisäävän riskiä sairastua sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin.
Kehon kuuluu erittää stressihormoneja äärimmäisen stressaavassa ja kuormittavassa tilanteessa. Stressihormonit saavat aikaan sen, että kykenemme toimimaan tehokkaasti ja liikuttamaan kehoamme ja koko fyysinen kapasiteettimme on käytössä esimerkiksi puolustautumiseen tai pakenemiseen. Jos stressihormonit saadaan käytettyä ‘’oikein’’, eli äärimmäisen stressaavassa tilanteessa kykenee pakenemaan tai auttamaan aktiivisesti toisia, on riski traumatisoitumiselle pienempi. Jos ihmisen valtaa lamaannus ja liikkumattomuus, stressihormoneja erittyy mutta ne eivät pääse siihen käyttöön, johon ne on tarkoitettu. Näin kehon viestit, puolustautumisreaktiot ja toiminta häiriintyvät. Mantelitumake lähettää keholle viestin vaarasta ja saa aikaan stressihormonien, kuten adrenaliinin ja kortisolin tuotannon käyntiin. Optimaalisessa tilanteessa vaaran väistyttyä kehon tasapaino palaa ja stressihormonien tuotanto vähenee. Pitkittyneen kaltoinkohtelun ja traumatisoitumisen seurauksena tämä tasapaino kuitenkin häiriintyy.
Adrenaliinia erittyy kehoon autonomisen hermoston sympaattisen haaran tuottamana. Adrenaliini saa aikaiseksi sen, että sydän pumppaa verta voimakkaammin ja hengitys kiihtyy - näin lihakset saavat enemmän happea ja ovat toimintavalmiimpia. Aistit virittyvät valppaiksi ja ihminen on valmiina taisteluun tai pakoon. Hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakseli, eli HPA-akseli taas reagoi stressaavaan tilanteeseen autonomista hermostoa hieman hitaammin. HPA-akselin aktivoituminen saa lisämunuaisen kuorikerroksen erittämään kortisolia ja adrenaliinin ohella kiihdyttää sydämen sykettä, nostaa verenpainetta ja tehostaa hengitystä.
Traumatisoitumisella on siis lukuisia kehon fysiologiaan vaikuttavia seurauksia. Traumapsykoterapeuttisten menetelmien avulla voidaan kuitenkin pyrkiä palauttamaan hermostoon ja kehoon tasapaino.
Lähteet
Feldman Barrett,L. 2023: Seitsemän ja puoli oppia aivoista. Jyväskylä, Tuuma kustannus
Kivimäki, M. & Strandberg, T. 2024: Pitkäaikainen stressi ja kardiometaboliset häiriöt. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 140(3):230-6
Ogden, P. & Fisher, J. 2015: Sensomotorinen psykoterapia - keinoja trauman ja kiintymyssuhdevaurioiden hoitoon.
Van der Hart, O., Nijenhuis, E. & Steele, K. 2009. Vainottu mieli - rakenteellinen dissosiaatio ja kroonisen traumatisoitumisen hoitaminen. Traumaterapiakeskus
Van der Kolk, B. 2022: Jäljet kehossa. Viisas elämä Oy
Maija Koskinen
Traumapsykoterapeutti
Terapiapalvelu Maija Koskinen