Ahdistus on sinulle viesti

Ahdistus on sinulle viesti 
Sanni Seivo, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti

Ahdistuksesta puhutaan enemmän kuin koskaan. Se näkyy lehtien otsikoissa, vastaanotoilla, somessa ja arkisissa keskusteluissa. Moni tunnistaa ahdistuksen, mutta harvempi kokee saavansa siitä kunnolla otetta. Se voi tuntua epämääräisenä olona; ikään kuin möykkynä, joka ei oikein taivu sanoiksi.

Mikä ahdistus oikein edes on? Tunne? Sairaus? Ajan ilmiö?

Usein ahdistuksesta puhutaan ikään kuin se olisi itsessään ongelma. Jotain, josta pitäisi päästä eroon mahdollisimman nopeasti. Mutta mitä jos ahdistus ei olekaan tunne, vaan seuraus? Entä jos se on kehon ja hermoston tapa kertoa, että jokin tunne, tarve tai kokemus ei ole saanut tulla kohdatuksi?

Ahdistus ei synny tyhjiössä

Ahdistus on harvoin irrallinen ilmiö. Se ei yleensä ilmesty paikalle ilman syytä, vaikka syy ei olisikaan heti näkyvissä tai järjellä selitettävissä.

Usein ahdistuksen taustalla voi olla jokin näistä:

• tunne, jota ei ole ollut lupa tai tilaa tuntea,

• tarve, joka on toistuvasti sivuutettu,

• kuormitus, joka on kasautunut vähitellen, tai

• kokemus, jota ei ole koskaan pysähdytty käsittelemään.

Moni on oppinut jo varhain pärjäämään, sopeutumaan ja jatkamaan eteenpäin. Tunteita on ehkä siirretty syrjään “parempaan hetkeen”, jota ei koskaan kuitenkaan ole tullut. Keho kuitenkin muistaa. Ja kun tunteita tai tarpeita kertyy liikaa käsittelemättöminä, keho alkaa puhua ahdistuksen kautta.

Miksi ahdistus tuntuu kehossa?

Ahdistus on ennen kaikkea hermoston tila. Kun keho havaitsee uhkaa, oli se sitten todellista tai opittua, se siirtyy valmiustilaan. Valmiustilassa on normaalia, että esimerkiksi sydän hakkaa kovempaa, hengitys tihenee, lihakset jännittyvät, vatsa ehkä oireilee, ja ajatukset alkavat kiertää kehää ja etsivät uusia aiheita, joita pelätä.

Ahdistus on tavallaan hermoston tapa yrittää pitää sinut turvassa.

Ahdistusreaktion voi aiheuttaa esimerkiksi joku hyvinkin arkinen asia: deittikumppanin vastaamattomuus omaan viestiin, pomon laittama epämääräinen kalenterikutsu ilman selitystä, ajatus sosiaalisesta tilanteesta tai hallitsematon viestitulva työpaikan Teamsissa ja sähköpostissa.

Hermosto ei tee kovin tarkkaa eroa sen välillä, onko uhka todellinen ja välitön (esim. leijona, joka jahtaa sinua) vai psyykkinen uhka, joka liittyy epävarmuuteen, arvioinnin pelkoon tai hylätyksi tulemisen kokemukseen. Keholle molemmat voivat näyttäytyä samanlaisena hälytystilana: ahdistuksena.

Miksi ahdistus tuntuu yleistyvän koko ajan?

Ahdistuksen yleistyminen ei kerro siitä, että ihmiset olisivat heikompia kuin ennen. Pikemminkin se kertoo siitä, että elämme ajassa, joka kuormittaa hermostoamme hyvin monella tasolla.

Moni elää ympäristössä, jossa esimerkiksi:

• vaatimukset ovat korkealla, mutta turva ja ennakoitavuus vähissä,

• palautuminen jää taka-alalle,

• oma arvo kytkeytyy helposti suoriutumiseen,

• tunteiden jakamiselle ei ole tarpeeksi tiloja, ja

• yksilökeskeisyys yhteiskunnassa on nousussa.

Samaan aikaan puhe ahdistuksesta on lisääntynyt. Se on hyvä asia, mutta siihen liittyy myös riski: joskus kaikki inhimillinen paha olo niputetaan ahdistuksen alle.

On myös hyvä muistaa, että elämään kuuluu väistämättä epämukavia tunteita.

Pettymys, suru, häpeä, epävarmuus ja pelko ovat osa inhimillistä kokemusta, eikä niitä tarvitse tai edes voi poistaa kokonaan. Kaikki epämiellyttävä olo ei ole merkki ongelmasta tai häiriöstä, vaan merkki siitä, että olet ihminen.

Tunteiden sietäminen ei kuitenkaan tarkoita niiden sivuuttamista tai nielemistä. Päinvastoin: usein juuri se, että antaa tunteille luvan olla olemassa hetken, auttaa sitä liikkumaan eteenpäin. Kun jokainen ikävä tunne tulkitaan heti ahdistukseksi, joka pitäisi ratkaista tai poistaa, olo voi muuttua entistäkin ahtaammaksi.

Toisinaan taas omaa ahdistusta voi olla helppo vähätellä, koska “kaikkiahan nyt vähän ahdistaa”. Silti se, että ahdistus on yleistä, ei tee siitä merkityksetöntä. Jos oma olo kuormittaa ja vie tilaa arjessa, vaikuttaa uneen, ihmissuhteisiin tai omaan toimintakykyyn, on se riittävä syy pysähtyä ja hakea apua.

Miten omaa ahdistusta voi helpottaa?

Ahdistuksen kanssa työskentely ei yleensä ala siitä, että yrität pyristelemällä päästä siitä eroon. Usein helpotus alkaa silloin, kun suostut kuuntelemaan sitä ja kohtaamaan. I know, boring! Mutta tutkitusti toimii!

Tässä muutamia lempeitä ja käytännöllisiä tapoja vastata ahdistuksen viestiin:

1. Palaa kehoon

Koska ahdistus on kehollinen tila, kehoon vaikuttavat keinot auttavat usein hyvin:

• Syvät hengitykset nenän kautta sisään ja suun kautta huokaisemalla ulos pidentämällä uloshengitystä (esim. sisään 4 sekuntia, ulos 6–8 sekuntia).

• Paina jalkapohjat lattiaa vasten ja nimeä mielessäsi kolme asiaa, jotka näet ympärilläsi.

• Laita käsi rintakehällesi tai vatsallesi, ja anna kehollesi viesti turvasta. Voit myös sanoa itsellesi ääneen: “Juuri nyt ei ole mitään hätää.”

2. Toiminta rauhoittaa

Ahdistus voi joskus jäädä vähän kuin pyörimään paikalleen. Silloin lempeä toiminta auttaa purkamaan ylivireyttä:

• Liike missä tahansa muodossa (kävely, ravistelu, hyppiminen, tanssi, kuntosali, uinti)

• Käsillä tekeminen ja huomion keskittäminen johonkin muuhun (esim. käsityöt, uuden reseptin kokeilu).

3. "Pienennä maailmaa”

Ahdistus kasvaa helposti isoksi, kun oma mieli yrittää ratkaista kaiken mielessä olevan kerralla. Kysy itseltäsi mieluummin:

• Mikä on seuraava pieni asia, jonka voin tehdä/olla tekemättä, jotta oloni helpottuisi edes hieman?

• Mikä auttaisi edes vähän juuri nyt?

Viiden prosentin helpotus on usein parempi tavoite kuin kaikkien haasteiden ratkaiseminen kerralla.

4. Älä jää yksin

Jos ahdistus on jatkuvaa, lamaannuttavaa tai kaventaa elämääsi, on tärkeää hakea tukea. Toisen ihmisen läsnäolo, fyysisesti tai etänä, auttaa hermostoa rauhoittumaan ja tekee tilaa niille tunteille, joita on ehkä pitänyt yksin kannatella pitkään.

Tuki ei aina tarkoita sitä, että sinun täytyy heti puhua kasvotusten jonkun kanssa. Joskus jo se, että saa sanoittaa omaa kokemustaan ja tulla kuulluksi tavalla, joka tuntuu itselle turvalliselta, voi helpottaa oloa.

Esimerkiksi:

• Viesti turvalliselle ihmiselle elämässäsi.

• Ajatuksesi kirjoittaminen yhteisöalustalle (kuten Mental Health Clubin foorumille).

• Toisten samankaltaisia kokemuksia lukemalla (vertaistuki).

• Kaverin kanssa edellisten vinkkien yhdessä tekeminen (esim. kävely, yhdessä asiasta keskustelu/seuraavien askelien yhdessä pohtiminen).

Lopuksi

Ahdistus kertoo usein siitä, että sinussa paljon sellaista, mikä ei ole saanut tulla vielä näkyväksi. Kun ahdistukseen alkaa suhtautua viestinä, eikä vihollisena, suhde siihen voi muuttua. Olo ei välttämättä muutu heti helpoksi, mutta se muuttuu ymmärrettävämmäksi. Ja ymmärrys on usein ensimmäinen askel kohti rauhaa. Mitä ahdistus yrittää sinulle kertoa?

-Sanni Seivo

Varaa Sannille aika terapiaan:
Instagram: @sanni.save
[email protected]
sanniseivo.fi